Kun on käynyt aika kivuliaankin kasvuprosessin läpi omassa tavassa johtaa, on hienoa huomata, kuinka se kasvu konkretisoituu ja näkyy haastavassa tilanteessa. Tilanteessa, jossa ennen olisin toiminut tyystin toisin. Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin todella arvostaa sitä kaikkea, mitä on käynyt itsensä kanssa läpi. Itse kohtasin tämän tilanteen, kun jouduin miettimään kuinka viestiä onnistuneesti muutostilanteesta.
Johtajana olin toki tästä mahdollisesta muutoksesta ollut jo itse tietoinen hetken aikaa – ja sen myötä myös ehtinyt työstämään sen esiin nostamia ajatuksia ja tunteita itsessäni. Kun niitä ajatuksia ja tunteita nousee myös meille johtajille – emme ole yli-ihmisiä. Samalla olin myös miettinyt – käyttänyt mieleni nollausliikettä – ja todennut, että tästä asiasta viestiessäni haluan toimia eri tavoin, kuin mitä aiemmin olisin ajatellut toimivani.
Joskus henkilöstö kritisoi miksi heille ei ole kerrottu asioista samaan aikaan kuin johdolle – miksi he saavat tiedon ”jälkijunassa”? Ymmärrän toki tämän näkökulman. Harvempi työntekijä kuitenkaan ehkä ajattelee sitä, kuinka valtavan haastavaa on joutua kertomaan isoista asioista henkilöstölle samalla hetkellä, jolloin siitä itse kuulen. Toki tällaisiakin yllättäviä tilanteita työelämässä tulee. Silloin se vaatii johtajalta hyvin paljon omien tunteiden ulkoistamista ja rooliin menemistä – ja se ei aina ole välttämättä hyvä asia. Se tuo mielestäni silloin tilanteeseen kylmyyttä – jota ei todellakaan tarvita. Mielestäni johtajan tärkeimpiä tehtäviä muutoksessa on tukea henkilöstöä parhaalla mahdollisella tavalla. Silloin se, että johtaja on itse saanut jo vähän sisäistää asiaa, auttaa oikeasti todella paljon. Se poistaa sen kylmyyden, sen konemaisuuden ja mahdollistaa asian paremman ja syvemmän käsittelyn.
Palatakseni tuohon hetkeen, jolloin olin työntekijöilleni kertomassa muutoksesta. Päätin, että selittelyn sijaan minä kuuntelen. Entinen minä olisi miettinyt ehkä PowerPoint showta, jossa kerrotaan konkreettisesti mitä asia koskee, miksi se koskee ja miten tästä eteenpäin.
Olisin viestinyt siis asian sillä konkreettisen pragmaattisella tavalla, jolla minä itse haluaisin ottaa asian vastaan.
Mutta nythän en kerro asiaa itselleni – vaan henkilöstölleni. He ovat tässä kertomuksessa niitä tähtiä, kommunikointi on tehtävä heitä ajatellen. Niinpä kerroin heti alussa rauhassa asian, mitä kokous koski. Totesin tämän jälkeen, että voisin taustoittaa asiaa vielä lisää, mutta en sitä nyt tee – vaan vastaan heti niihin kysymyksiin, joita asia nostaa heissä esiin. Koska tiesin, että asia herättää heissä tunteita – ja tämän myös heille kerroin. Ja koska ymmärsin, että tunnemylläkän keskellä heidän olisi hyvin hankala kuulla. He tarvitsivat aikaa.
Tämä toimi – ainakin tässä tilanteessa. Saimme uskomattoman hyvän keskustelun aikaiseksi. Keskustelun kautta saatoin kertoa taustaa ja laajempaa kuvaa muutoksen takaa – kaikessa rauhassa, jolloin myös minut ja asia kuultiin paremmin. Me keskustelimme puolisentoista tuntia. Hyvää, avointa, rehellistä keskustelua. En pystynyt antamaan kaikkia vastauksia – vielä, koska muutosprosessi oli alkutekijöissä – ja tämän myös heille kerroin. Saimme ihan valtavan hyvän pohjan koko muutosprosessin jatkokeskusteluille. Sillä, että minä itse hetkeksi pysähdyin ja totesin muuttavani sitä omaa luontaista tapaani kertoa asioita. Sitä tapaa, jolla itse ”ajattelin”, että asiasta täytyy kertoa.
Mitäkö opin? Olen aina ajatellut, että minun tulee paitsi kertoa asia, myös taustoittaa sitä loogisesti ja aika perusteellisesti. Nyt saatan todeta, että – ainakaan tässä tilanteessa – tämä toimintamalli ei olisi ollut oikea. Antamalla henkilöstölle vapauden sulatella asiaa ja alkaa kaikessa rauhassa kysymään kysymyksiä ja puhumaan muutoksesta hyvinkin ”polveillen” – saimme aikaan jotain valtavan hyvää. Keskustelussa nousi esiin myös valtavan hienoja oivalluksia kokonaisuudesta ja tilanteesta, jotka auttoivat myös minua. Koin itseni suunnattoman etuoikeutetuksi, kun he jakoivat minulle näitä ajatuksiaan. Vaikea muutosprosessi saatiin lähtölaukaistua omalle tielleen hyvin eteenpäin.
