Kokemus tuo varmuutta.
Näinhän sitä on sanottu jossakin sananlaskussa ja oikeaanhan se sananlasku osuu. Mitä useammin joudut tilanteeseen, jonka olet jo kohdannut aiemmin – sitä varmemmin sen hoidat. Niin. Totta tuokin. Mutta arvatkaas mitä? Sanoisin, että kokemus tuo varmuutta myös luovia epävarmassa tilanteessa. Niissä tilanteissa, joissa sinulla ei ole vastausta – tietoa, miten toimia. Sietokykysi – se vain on kasvanut. Huomattavasti.
Muistan johtajuusurani alkutaipaleella, kuinka tärkeää minun oli toimia ”teoreettisesti hyvin”. Mitäkö tarkoitan? Esimerkiksi. Jos henkilöstön kanssa oli jokin tilanne ”päällä”, pidin tärkeänä puuttua asiaan välittömästi. Menin myös tilanteeseen aikaslailla auktoriteetti roolissa. En osannut kuunnella. Ajattelin, että minun tulee puuttua asiaan heti, jotta olen hyvä johtaja. Samoin ajattelin, että minun pitää puhua ja käyttäytyä kuin johtaja. Auktoriteetti. Rooli. Opitut mallit johtajuuskirjasta.
Paljon ajatuksia, vähän kokemusta. Eikä niin hyviä lopputuloksia.
Kohtaan edelleenkin johtajatyössäni tilanteita, joissa en ole ollut aiemmin. Enkä tarkoita asiajohtamista. Tarkoitan ihmisten johtamista. Minulle voi tulla ihan uudenlainen ”vyyhti selvitettäväksi”. ”Vyyhti”, joka on todella kaukana minun omasta tekemisestäni ja arvomaailmastani. Arvatkaapas mitä? Minulla lyö näissä tilanteissa ihan oikeasti alkuun tyhjää – en minä tiedä, miten luovia ja miten mennä tilanteessa eteenpäin. Ei minulla ole vastausta valmiina. Olen välissä jopa ihan ”hukassa”.
Ja silti minä selviän. Paljon paremmin kuin ennen.
Alkuajan nopea toiminta ja auktoriteettiasenne ovat muuttuneet. Enkä sano, että minä vitkuttelisin asioissa. Olen vain oppinut ymmärtämään, että joskus pieni aikalisä – esim. seuraavalle päivälle – voi merkitä paljon. Harva asia on niin kriittinen, että se vaatii välitöntä puuttumista. Toki näitäkin asioita on. Olen oppinut myös tuntemaan itseni – pieni aikalisä auttaa myös itseäni jäsentämään asioita ja katsomaan niitä vähän laajemmalla perspektiivillä. Auttaa, kun pystyy nukkumaan yön yli. Yllättävää, mutta totta.
Auktoriteettirooli? Ymmärrän, että tilanteissa jo pelkkä läsnäoloni johtajana on valtavan painokasta. Olen pystynyt omalla muutoksellani saamaan arvostukseni organisaatiossani. Minun sanoillani ja tekemiselläni – puuttumisellani – on painoarvoa. Kunnioitan tätä, koska tie tähän ei ole ollut helppo.
Olen oppinut kuuntelemaan.
Mutta se ei suinkaan tarkoita, ettenkö puuttuisi. Ettenkö linjaisi. Ettenkö sanoisi ”painavia sanoja” – ”painavaa mielipidettäni”. Mutta pystyn kommunikoimaan sen paremmin. Kärsivällisemmin. Kuunneltuani. Koska siinä asiassa olen edelleen samaa mieltä – johtajan pitää pystyä tarvittaessa linjaamaan, tarvittaessa sanomaan myös ne ”painavat sanat”, jotta porukka pysähtyy. Jotta ratkaisu – ja muutos – syntyy.
Mutta kuten sanoin jo tuolla alussa – minulla ei ole aina vastauksia valmiina. Edelleen voin olla ihan uudessa tilanteessa, josta minulla ei ole hajuakaan, miten minun tulisi toimia.
Panikoidunko?
No en. Olen ymmärtänyt, että osaamattomuus ja tietämättömyys – noh, ne kuuluvat ihmiselämään. Ihan kaikille ihmisille. Samoin olen oppinut ymmärtämään, että ratkaisut kypsyvät – minulla ei tarvitse olla kaikkea heti valmiina kuin ”apteekin hyllyltä”. Koska jos minulla olisi – se olisi mitä suurimmalla todennäköisyydellä mielipiteeni. Ja sillä on iso ero.
Monta kertaa olen ajatellut tuntemistani hyvistä johtajista, kuinka hienosti he osaavat heti sanansa asetella. Nyt ymmärrän, että he ovat ihan samassa tilanteessa kuin minä olen – että aina heilläkään ei ole valmiita sanoja. On vain kokemuksen kautta tullut sietokyky kohdata tuollainen ”black out” -tilanne. Ja kokemuksen kautta tullut varmuus, että asiat kyllä selviävät. Ja sanat – itseasiassa ajatukset – tulevat.
Niin. Osaan siis olla ihan oikeasti välillä ihan kuutamolla. Mutta sieltäkin löytyy se tähtikartta, jota pitkin pääsee suunnistamaan. Ja kokemus tuo varmuutta – sitä rauhallisuutta – jolloin tuo kuutamolla olo ei näy ulospäin epävarmuutena. Pikemminkin se näkyy kykynä kuunnella entistä paremmin.
Koska sun on pakko kuunnella, jotta pystyt löytämän sen ensimmäisen askeleen tähtikartalla.
